Edit: teksti siirretty vanhasta blogista
Ei, tämä ei ole muuttumassa KonMari-blogiksi.
MUTTA: luin
kirjat. Molemmat. Yllätyin siinä mielessä, että olin (kuten moni muukin)
kuvitellut menetelmän painopisteen olevan tavaran karsimisessa ja
minimalismissa. Näinhän ei suinkaan ole. Päätin kokeilla.
Kuten
aiemmin on ollut puhetta, sitä karsimistahan olen tehnyt jo vaikka ja
kuinka monessa vaiheessa viimeisten 3 vuoden aikana. En siis kokenut
meillä olevan enää kauheasti karsittavaa, mutta kyllä sitä vielä jonkin
verran löytyi. Enimmäkseen vaatteita. Niitä lähti vielä 9 säkillistä,
vaikka edellisestä karsinnasta ei ollut puolta vuottakaan. Olen nyt tosi
tyytyväinen vaatemäärääni. Löydän helposti päälle pantavaa ja viihdyn
vaatteissani. Lisäksi tiedän tismalleen, miltä osin vaatevarastoni
vaatii täydennystä (palkkapäivää odotellessa).
Turhaan
säilytettyjä papereita lähti myös valtava kasa, sekä vuodevaatteita ja
pyyhkeitä. Hassua, että meillä on tasan yksi vieraspeitto ja -tyyny,
mutta lakanoita löytyi koko suvulle. Meillä kun kaikki normaalikokoiset
lakanasetit ovat vieraslakanoita, koska käytämme itse tuplaleveää
peittoa.
Karsintakierroksen jälkeen tein järjestämiskierroksen.
Olen erityisen tyytyväinen siitä, että nyt meillä on ihan oma paikka
myös esimerkiksi lompakolle, kalenterille, nenäliinapaketille,
huulirasvalle ym. asioille, jotka tähän asti ovat seilanneet paikasta
tai laukusta toiseen ja olleet usein hukassa. Toinen tyytyväisyyden aihe
ovat muistoesineet. Mulla on tähän asti ollut tyhmä säilytyslaatikko,
jossa on maannut sekalaisia valokuvia, kirjeitä, kortteja ja muita
muistoja. Mulla on ollut tosi suuri dilemma näiden suhteen: niitä ei
raaski heittää pois, mutta niille ei ole niiden arvoista
säilytyspaikkaakaan. Siellä laatikossa ne ei ainakaan tuota iloa
kenellekään. Olen ajan mittaan karsinut niitä niin, että jäljellä on ne
valokuvat, jotka oikeasti tuovat iloa ja lisäksi lähinnä meidän
hääkortit. Ollaan haluttu säilyttää ne. Häälahjat kuluvat, katoavat ja
hajoavat, mutta kortit ovat kiva muisto, varsinkin kun meillä ei ollut
vieraskirjaa. Ja nämä, siis kuvat ja kortit on lojuneet vuosikausia
siellä laatikossa. Ne ei ole semmoisia, että meidän tarvitsisi
välttämättä esitellä niitä kenellekään, mutta ne on kiva muisto itselle.
Joten... päätin tapetoida vaatehuoneen.
Se on nyt meidän yksityinen muistogalleria. 😊
Sitten jälkiajatukset:
Olen
aina ollut aivan hirvittävän sotkuinen ihminen, tai oikeastaan
on-off-ihminen: koti vajoaa ensin hirvittävään kaaokseen ja sitten teen
perusteellisen siivouksen, jonka jälkeen olen raivoissani, jos mieheni
jättää lyijykynän pöydälle.
Jo ensimmäisen kierroksen jälkeen
kodin siistinä pitäminen helpottui valtavasti, koska tavaroilla alkoi
oikeasti olla oma paikka, johon ne voi laittaa heti käytön jälkeen.
Huomasin että itsellä tosi tärkeää on se, mitä Marie kirjassaan kertoo
omasta tavastaan tyhjentää laukku aina kotiin tullessa. Monta viikkoa
tein juuri näin ja sillä oli tosi isot kerrannaisvaikutukset: kun heti
takin pois ottamisen jälkeen laittaa laukusta tavarat paikoilleen ja
laukun myös, tulee saman tien myös vaihdettua vaatteet ja laitettua ne
oikeille paikoilleen. Ja sitten katsottua ympärille, että onko jotain
muuta jossain, missä sen ei kuuluisi olla, ja koko hommaan kuluu 5
minuuttia. Aamujen kiireisyys väheni, vaikka odotin toisin: laukun
täyttäminen uudelleen tapahtuu hetkessä, koska kaikki, mitä tarvitsen,
löytyy heti juuri sieltä missä niiden kuuluu olla. Huomasin, että
unohdan vähemmän asioita tällä tavalla.
Heti kun tuli yksi ilta,
jolloin olin muka liian väsynyt tyhjentämään reppuani kotiin tullessa,
heitin sen vain eteisen nurkkaan. Seuraavaksi heitin vaatteeni läjään
sängyn viereen ja siitä se sitten lähti: tuttu kaaos alkoi pikkuhiljaa
vallata alaa.
Ja sit vielä semmoinen juttu, että marituksen myötä
käsitykseni kodin siisteydestä on tasapainottunut: en siedä sotkua,
mutta en enää vaadi sitä, että siisti koti näyttää näyttelyasunnolta.
Elämisen merkit eivät haittaa.
KonMari-kirjoissa on jonkin verran
sellaista, mihin en usko, lähinnä sintolaiseen filosofiaan liittyvää
(?) asiaa, mutta myös paljon erittäin käytännöllisiä vinkkejä oman elämän
hallintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!