-

torstai 9. helmikuuta 2017

Aloittamisen vaikeudesta

Minun pitäisi kirjoittaa apurahahakemusta. Olin päättänyt tehdä sen tänään ja jatkaa tarvittaessa huomisaamuna, ennen töihin lähtöä klo 13. Hakuaika päättyy huomenna klo 16. Mitäs sitä turhaan viime tinkaan jättämään. Sain sitä sentään vähän aloitettua aiemmin tällä viikolla.

Olin tänään taas remonttitalkoissa. Sinne oli sovittu, että kokoonnutaan jo klo 7:30, että päästään kahdeksalta aloittamaan alkuhässäköiden jälkeen. Ja koska en tietenkään osannut mennä ajoissa nukkumaan, jäi yöunet vähän lyhyiksi. Joten kun tuossa neljän jälkeen olin kotona, siivoilin vähän ensin ja pistin pyykkikoneen pyörimään ja sitten ajattelin, että torkahdanpa hetkeksi, ennen kuin alan kirjoittaa hakemusta, ja heräsin sitten klo 20:15. Että silleen.

No, nyt on litra Keisarin morsianta (tai Tiikerin päiväunta, en muista kun pussi ei ole tallella, mutta hyvää joka tapauksessa) pressopannussa vieressä ja olen valmis aloittamaan. Kun vain onnistun siinä.

Olen aivan krooninen vitkastelija, minkä tämäkin blogikirjoitus erinomaisesti todistaa. Kun tulen koneelle aloittaakseni työt, käyn ensin sähköpostit läpi. Kun otan tabletin käteen hoitaakseni pankkiasioita, kerään ensin kolikot lempipelistäni ja vilkaisen facebook-ilmoitukset. Ihan mahtavin tapa vitkastella varsinaisen työn aloittamisessa on sen kyseisen työn huolellinen (mutta turha) suunnittelu muistikirjaani tai yksityiskohtaisen to-do-listan teko, että teen sitten asiat varmasti oikeassa järjestyksessä. Silloin sitä kuvittelee olevansa oikeasti jotenkin järkevä ja tehokas, vaikka kyse on ihan puhtaasta aloittamisen viivyttelemisestä.

Onneksi kun loppujen lopuksi aloitan, olen oikeasti huolellinen, järjestelmällinen ja tehokas ja teen työn valmiiksi asti. Kuulin tänään erään tutun perheen pojan kirjoittaneen jopa CV:hensä, että "asiat tuppaavat jäämään viime tinkaan, mutta koskaan mitään ei ole jäänyt tekemättä".

Haluaisin olla sellainen ihminen, joka tarttuu työhön reippaalla otteella heti kun se on mahdollista ja tekee kerralla loppuun saakka. Vähentäisihän se varmasti asioista stressaamista ja siitä ihan oikeasta vapaa-ajasta nauttisi enemmän. Kuka iskisi naulan mun päähän juuri oikeaan kohtaan niin, että muutun sellaiseksi?

Onko lukijoissani kroonisia vitkastelijoita?

1 kommentti:

  1. Voi kuule, minäkin täällä kirjoittelen blogiin kommenttia ja olen surffaillut netissä jo tunnin tänä aamuna, vaikka olin ajoissa käynnistämässä konetta, että nyt kirjoitan karonkkapuheet ja harjoittelen lektion kuntoon. Ja teen pari työhakemusta. Mulla vitkastelu liittyy nimenomaan etätöihin ja kotona olemiseen, siksi avokonttori töissä tai vaikka kirjastossa oleminen sopii mulle paremmin: eihän niissäkään kukaan oikeasti kyttää, mikä ruutu mulla koneella auki on, mutta jotenkin facebookkaaminen jää vähemmälle. Mun erityispiirteeni on, että koskaan ei ole koti niin siisti kuin silloin kun mun pitäisi tehdä jotain vaikeaa jota välttelen :D

    VastaaPoista

Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!