KonMarituksen yhteydessä luovuin
aika monesta kirjasta. Jätin jäljelle vain ne, joita todennäköisimmin
tulen lukemaan toistamiseen (tai kolmatta, neljättä tai kymmenettä
kertaa). Samalla päätin, etten enää osta lisää kirjoja ja aloin käyttää
BookBeatia tabletillani. Saas nähdä, osoittautuuko se hintansa (n.
17€/kk) arvoiseksi. Ensimmäisen kuukauden aikana olen jo lukenut melkein
5 kirjaa BookBeatista, joten hyvältä näyttää toistaiseksi.
Hyllyssä
on vielä muutama, alle 5 ihan paperista kirjaa, joita en ole ehtinyt
lukemaan, muistona ajalta, jolloin kuuluin kirjakerhoon ja ostin
valtavasti kirjoja. Niistä pidän yhtä mukana treenikassissa, koska
kuntosalirutiiniini (uskokaa pois, mulla on sellainen, ainakin
jonkinasteinen!) kuuluu ainakin puolen tunnin rentoutuminen
infrapunasaunassa joskus lukien, joskus vain omien ajatusten parissa
seikkaillen, aina kun mahdollista. Toisin sanoen mulla on aina 2 kirjaa
yhtä aikaa lukuvuorossa: kotona, bussissa ja muualla sähköinen kirja;
infrapunasaunassa paperinen.
Tänään sain saunalukemisena olleen kirjan loppuun:
Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla
Olin
aloittanut tätä jo kerran aikaisemmin, mutta jostain syystä se ei
silloin oikein auennut. Syy saattoi olla ihan yksinkertaisesti siinä,
että ehdin lukea liian harvoin eikä kirja tuntunut oikein etenevän. Nyt
olen ollut aktiivisempi lukija ja kirja kiinnosti heti alussa ja
kahmaisi lopullisesti valtaansa viimeistään puolessavälissä.
Takakannen
mukaan kirja kuvailee "globaaleja ihmiskohtaloita maailmassa, jossa
kulttuurit kohtaavat kipeästi". Juuri näin on, eli tarina kiertyy
pääosin kahden henkilön ympärille, joiden tarinaa ja tärkeitä
"sivuhenkilöitä" valotetaan vähitellen. Kirjan hahmot ovat kiehtovia ja
mielenkiintoisia, ja kerronta on älykästä ja mukaansatempaavaa, vaikka
en kokenut tämän aihepiirin olevan itselleni erityisen läheinen.
--------------------------------
Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Tämä
oli KonMari-kirjojen jälkeen ensimmäinen kirja, jonka luin
BookBeatista. Tykkäsin tosi paljon! Kirja kuvailee todella hauskasti
varsinaissuomalaisten maajussien ja nuoren itäsuomalaisen naisen välistä
kommunikaatiota, tai siis sitä kuilua siinä kohdassa, missä kuuluisi
olla kommunikaatio.
"Vanha
mies kävelee navetalta minua kohti. Sen on pakko olla joko Jussin isä
tai isän veli, joka myös asuu tilalla. Oli kumpi oli, mies näyttää
vanhemmalta kuin kuvittelin. Nostan vielä yhden kassin auton viereen ja
jään sitten odottamaan miestä lapa ojossa, reipas hymy naamallani.
Kaveri
tarttuu käteeni ja vilkaisee nopeasti silmiini. Niin nopeasti, etten
lopulta ole varma, vilkaisiko se sittenkään. Sitten se tarttuu toisella
kädellään hattunsa lippaan ja mörisee jotain. Uggologoi? Voi helvetti,
meillä on ongelma. Meillä on murreongelma, meillä on
artikulointiongelma, meillä on katsekontaktiongelma ja meillä on yleinen
käytöstapa- ja kulttuuriongelma. Lisäksi meillä on nyt se ongelma, että
me emme tiedä, onko tämä Jussin isä vai setä vai kenties joku
satunnainen ohikulkija tai linnanvouti."
Kerronta on hykerryttävän hauskaa ja sydämellistä. Taisin jopa naurahtaa ääneen muutaman kerran, ja se on harvinaista!
--------------------------------------------
Mari Manninen: Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret
En
tiedä, mikä minut sai valitsemaan tämän lukulistalleni BookBeatissa,
mutta olen iloinen, että tein sen. Tämä tietokirjallisuuden
Finlandia-voittaja vuosimallia 2016 oli todella mielenkiintoinen. Se
avasi uusia näkökulmia asiaan, josta minulla mielestäni oli jo
mielipide.
----------------------------------------------------
Semmoisia
tällä kertaa. BookBeatissa on tällä hetkellä "työn alla" Tommi Kinnusen
Lopotti, treenikassiin sujahti seuraavaa saunomiskertaa varten Linda
Olssonin Sonaatti Miriamille.
Sen loppuun luetun kirjan jätin muuten kuntosalin lehtihyllyyn.