torstai 6. heinäkuuta 2017

Asioita, jotka ovat ilahduttaneet minua viime aikoina

- se käsittämätön määrä vihreän eri sävyjä, joka on nähtävissä alkukesäisessä sekametsässä
- mustarastaan laulu
- löytämäni hyvät ja edulliset kävelykengät




- Erinomainen kirja, jonka luin. Sisältää paljon kauneutta ja musiikkia, vähän Puolan juutalaisten historiaa ja Krakovaa, hiukan itkua, kaipausta ja romantiikkaa sekä hyppysellisen Tukholmaa ja Uutta-Seelantia.
- zooborns.com: blogi, joka kerää yhteen vauvauutisia eläintarhoista ympäri maailman. Jopa piikkisikavauvat ovat suloisia!
- saamani uusi luontoisetu: liikuntasetelit!

- Se, kuinka kaunis kaupunki Turku on keväisin ja kesäisin
- Se, kuinka fantastisen upea keksintö kirjasto onkaan!
- Onnistunut neule, joka pääsi vihdoin omistajansa haltuun (kuvia tulossa myöhemmin... ehkä...)
- Hyvä texmex-keittoresepti, jonka löysin täältä


- tämä söpö rikkaruoho
- se, että raha-asiamme alkavat vihdoinkin pikkuhiljaa selkiytyä. Pääsimme velkajärjestelyyn! Kertoo meidän tähänastisesta tilanteesta aika paljon se, että kun velkajärjestely nyt alkaa, se osa meidän tuloista mikä oikeasti jää meille eikä mene velkojenmaksuun, lasketaan samalla kaavalla kuin toimeentulotuki, mutta silti käytännössä meille jää enemmän käteen kuin tähän asti. Ennen kaikkea saamme vakautta elämään ja, mikä tärkeintä, mielenrauhan.
- se, että nähtiin ulkomailla asuva siskoni perheineen ekaa kertaa 1,5 vuoteen
- Miehen ensimmäinen palkallinen kesäloma 7 vuoteen
- aivan pakahduttava määrä rakkautta perheenjäseniä kohtaan


- tämä hassu keltainen parveke. Mulla on siitä teoria: potkut saanut arkkitehti lisäsi sen piirustuksiin viimeisenä työpäivänään ja ajaa nyt talon ohi päivittäin ajatellen: "ei oo totta että ne toteutti sen, kjäh kjäh..."



torstai 11. toukokuuta 2017

Kohtaamisia

Ihmiset on joskus hassuja. Tämä esimerkkitapaus tapahtui Citymarketin kiinteistön kauppakäytävällä, siinä sen varsinaisen Citymarketin ja kiinteistön muiden liikkeiden välissä. Istuskelin penkillä syömässä eväitä ja tarkkailin ihmisiä. Se on yksi lempiharrastuksistani. Näen, kuinka kaksi naista kävelee vastakkaisista suunnista toisiaan kohti. Jossain vaiheessa tapahtuu havaitseminen ja tunnistaminen. Kuuluu vilpittömästi ilahtunut tervehdys "Ai hei!", josta voi päätellä, etteivät kyseiset rouvashenkilöt ole tavanneet toisiaan pitkään aikaan ja jälleennäkeminen on molemmin puolin iloinen yllätys. Mutta tiedättekö sen tunteen, kun tekisi mieli ja kokisi itse luontevaksi halata toista, mutta ei ole ihan varma, onko se toiselle ok vai kokisiko hän sen epämiellyttävänä? No, nämä naiset tietävät. Seurauksena on ensin kummallista molemminpuolista kokovartalonykimistä, jonka päätteeksi henkilöt päätyvät lääppimään toisiaan käsivarsista varsin kiusallisen huvittavalla tavalla. Teki mieleni huutaa "Hyvänen aika, halatkaa nyt kunnolla kun molemmat kumminkin haluaisitte!"

Oletteko muuten joskus nähneet, kun kaksi miestä tapaavat toisensa yllättäen parkkipaikalla? Ensin moikataan, sitten kätellään. Ja sitten käännytään rinnakkain tuijottamaan jommankumman autoa. Jostain syystä ei ole sopivaa vaihtaa kuulumisia kasvotusten. On seistävä rinnakkain ja molempien on pidettävä tiukasti katseensa siinä autossa, vaikka siitä ei edes keskusteltaisi. Käsien on soveliasta olla puuskassa rinnalla. Tuijotuksen kohteena olevan auton omistajan on myös mahdollista pitää kätensä reteesti lanteilla.

Käytöksen kultainen kirja olisi syytä kirjoittaa uusiksi.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Helmikuun helmineule




Ohje: Mariomyssy, muokattu
Lanka: Drops Fabel, kaksinkertainen 70 g



En tehnytkään helmineulesukkia. Tein pipon. Ja voi tauti, miten voi helmineulepipon tekeminen osoittautua näin kompleksiseksi! Tai sitten olen vain tyhmä.

Käytin pohjana Mariomyssyn ohjetta, mutta muutin sileän neuleen helmineuleeksi. Multa meni ikä ja terveys ennen kuin oivalsin, että pyörönä ja parittomalla määrällä silmukoita minun tarvitsee vain neuloa *1o 1n* koko pipon ajan ja helmineule syntyy itsestään. Muutaman ekan kierroksen yritin jotain ihme kommervenkkeja ja alareuna on virheitä täynnä ja tietenkin olin liian laiska purkamaan, kun itselle tein. Oikeasti olen ihan älykäs, olen olen! Ja olen tehnyt helmineuletta aiemminkin, uskokaa tai älkää.

Mariomyssyhän on loistava peruspipon ohje, mutta helmineule pilasi yhden sen parhaista ominaisuuksista, nimittäin kauniit ja tasaiset kavennukset. Helmineule "pakotti" kaventamaan puolet harvemmin kaksi silmukkaa kerrallaan, minkä seurauksena kavennukset muodostavat "kulmia" päälaelle.

Ja sitten vielä yksi juttu: tuo kuva on surkea. En ollut edes kastellut pipoa ennen kuvan ottamista. Ei se nyt enää ihan noin kamalan epätasainen muhkura ole. Kyllä se käytössä on ollut!

Tämä siis valmistui jo aikoja sitten, jo helmikuun alkupuolella. Tuon jälkeen olen saanut valmiiksi myös yhdet sukat ja yhdet säärystimet, ja lahjahihatin on puikoilla. Niistä myöhemmin. Viivun maaliskuun neulehaaste on seuraavanlainen:





Olin ensin ihan että äh, en mä käytä pinterestiä! Mutta sitten menin kuitenkin katsomaan ja löysin tämän! Mies tarvitsisi edelleen ne sukat ja itsellä olisi tarve pannalle, tuo voisi näyttää hyvältä kummassa vain... Katsotaan mitä tulee.